SDP:n Paula Werning: Yhteisöpedagogien asema lastensuojelussa on epäselvä – käytännöt eivät vastaa lakia
SDP:n kansanedustaja Paula Werning on jättänyt kirjallisen kysymyksen yhteisöpedagogien asemasta sosiaalihuollon ja erityisesti lastensuojelun tehtävissä. Lainsäädäntö ja viranomaislinjaukset mahdollistavat yhteisöpedagogien työskentelyn alalla, mutta käytännössä työllistyminen on vaikeutunut merkittävästi viranomaislinjausten ristiriitaisuuden vuoksi, sanoo Werning.
– Lainsäädäntö ja Valviran linjaus ovat selviä: yhteisöpedagogin tutkinnolla voi toimia lastensuojelun hoito- ja kasvatustehtävissä, jos tehtävä ei edellytä laillistettua ammattioikeutta. Työnantajalla on mahdollisuus valita tehtävään myös yhteisöpedagogi, Werning toteaa.
Käytännössä rekrytointikäytännöt ovat kuitenkin kiristyneet. Hyvinvointialueet ja kunnat edellyttävät yhä useammin sosionomin tai sairaanhoitajan tutkintoa, vaikka lastensuojelulaitosten yleiset tehtävänimikkeet, kuten ohjaaja ja sosiaaliohjaaja, eivät ole nimikesuojattuja.
– Yhteisöpedagogeja rajataan nyt pois tehtävistä ilman selkeää lainsäädännöllistä perustaa. Tilanne on kestämätön: samaan aikaan alalla on työvoimapulaa, mutta osaavaa henkilöstöä ei päästetä töihin, Werning ihmettelee.
Werningin mukaan ongelma liittyy myös hyvinvointialueiden rahoitus- ja ohjausmekanismeihin, jotka ohjaavat työnantajia suosimaan tiettyjä tutkintoja. Tämä kaventaa käytännössä työnantajien harkintaa ja heikentää yhteisöpedagogien asemaa työmarkkinoilla. Kaiken lisäksi viranomaistulkinnat vaihtelevat eri puolilla maata.
– On vakava ongelma, että aluehallintovirastojen ja hyvinvointialueiden käytännöt eivät ole yhtenäisiä. Epäselvä tilanne lisää epävarmuutta ja vaikeuttaa sekä työnantajien toimintaa että työntekijöiden työllistymistä ja koulutuspolkujen ennakoitavuutta, Werning korostaa.
Werning kysyy kirjallisessa kysymyksessään hallitukselta, miten se arvioi yhteisöpedagogien soveltuvuuden lastensuojelun tehtäviin, miten se aikoo yhtenäistää viranomaislinjauksia sekä aikooko se tarkastella rahoitus- ja ohjausmekanismeja, jotka käytännössä rajaavat tiettyjä tutkintoja pois lastensuojelun tehtävistä.
– Nyt tarvitaan selkeyttä ja johdonmukaisuutta. Lain, koulutuksen ja työelämän käytäntöjen on vastattava toisiaan, Werning painottaa.
